Lätin koiranäyttelymatka
Perjantaina 14.7 lähdimme Latviaan koiranäyttelyyn. Örkin näyttely odotti meitä Ogressa. Lieneekö seutu saanut nimensä örkeistä..? Nesteeltä tankkiin täytettä ja taas olisi saanut ilmaisen kahvi, mutta ei viitsitty lähteä etsimään Hesburgeria pelkän kahvin vuoksi. Lähdimme ajamaan Tartosta kohti Valgaa, kunnes tuli viesti, että posti oli toimittanut odotetun smartpost -paketin Suomesta Tarttoon. Paketti sisälsi tarpeellisia vaatteita, joten päätimme vielä 4km ajon jälkeen palata takaisin. Paketti oli pyörinyt kaksi päivää Vantaan lajittelussa ja sen jälkeen ollut neljä päivää ”matkalla kohdemaahan”. Suomen Posti lienee soutaa lähetykset Viroon, niin kauan paketin saapuminen perille kesti. Paketti mukaan ja takaisin tien päällä. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Saavumme Valgaan nopeasti ja siitä Latvian puolelle Valkaan. Tiet huononivat ja tietyöt hidastivat matkan kulkua. Murun Telian prepaid-liittymä ei osannutkaan olla verkossa Latviassa ja turvavyön ja penkin välistä alkoi kuulua tyytymätöntä mutinaa.
Ajo sujui mukavasti ja iltapäivällä saavuimme Riikaan. Vastassa oli betoninen RIGA -kyltti, joka on peruskyläkylttiä näyttävämpi ja tuo tuulahduksen neuvostoajoista. Itse kaupunki oli todella ruuhkaisa noin klo 16.30 kesäisenä perjantaina, kun kaikki kiirehtivät viikonlopun viettoon. Ruuhkaletka eteni kuitenkin siedettävää vauhtia. Liekö katuverkko 1990-luvun lähes miljoonan asukkaan tarpeisiin suunniteltu ja nykyisen noin 600 000 asukasta se vetää helposti…
Vanha kaupunki, Riika
Olimme buukanneet asunnon vanhasta kaupungista muutaman kuvan perusteella. Saimme ns. studio -asunnon lelukaupan yläkerrasta. Talo on vanha, mutta asunto hyvässä kunnossa ja remontoitu. Levyjä ja musiikkikirjallisuutta oli tuhansia kappaleita. Asunnon omistaja on poissa pitkiä aikoja kerrallaan ja yritys vuokraa sitä lyhytaikaisesti. Mekin vuokrasimme asunnon kalustettuna kolmeksi yöksi. Kylppäri on tyypillinen latvialainen; kylpyamme/suihku, mutta ei lattiakaivoa eikä suihkuverhoakaan. Kyllä, kaikki pesuvedet, jotka eivät pysy ammeessa suihkutellessa menevät lattialle. Ei lattialämmitystä. Kylpyhuoneessa haisee hieman kostealle, mutta ei niin pahasti että se häiritsisi lyhytaikaista käyttöä. Muu asunto on hyvässä kunnossa alkuperäisine puulattioineen, mutta nykyajan mukavuuksin. Löytyi Booking.com:in kautta.
16.7 Sunnuntai
Ogren näyttelyn toinen päivä. Pakolaiset nukkuivat ateljeessä kuin tukki, tai tukit. Pakollisen Circle-K kierroksen jälkeen suuntasimme taas Ogren näyttelyalueelle ja parkkiin. Jäin itse Murun ja Mai-Mai:n kanssa autoon odottelemaan ja kirjoittelemaan tätä tekstiä, kun alkoi tapahtua. Toisin kuin eilen, tänään parkkiin autoja ohjasivat pari nuorta miestä, kutsutaan toista Beavisiksi ja toista Butt-Headiksi. Beavis ja Butt-Head tykkäsivät heilutella pysäköintiä varten pystytettyjä merkkitikkuja ja erityisesti autojen lähellä. Tikulla on myös kiva hakata toista sekä kävijöiden autoja. Touhu oli kuin Mike Judgen sarjasta, mutta ilman musiikkivideoita. Laitoin viestiä Ogren näyttelyn fb-sivujen kautta, että heidän parkkipoikansa kolhivat ihmisten autoja, mutta en saanut vastausta. Ilmeisesti pysäköinnistä vastasi noin 60v kapteeninlakkinen mies, joka ajeli skootterimopolla ympäri aluetta. Tarpeeksi odoteltuani itse pääjehukin osui paikalle, näytin videota ja kuvia hänelle ja aikoivat käydä poikien kanssa asian läpi. Toivottavasti ei enempää keppijumppaa autojen välissä!
Tämä sai sittenkin heti jatkoa. Menin vielä näyttämään videon auton omistajalle, joka tietenkin kutsui parkkivahdit paikalle ja siten kännyni kiersi kuin pullo juopporingissä jokaisen tehdessä omat arvionsa videon tapahtumista. Sain lopulta sovittua, että lähetän videon sähköpostilla ja WhatsApilla kunhan saan lyhennettyä sen. Näin tein ja episodi jäänee taakseen. Toivottavasti jos minun autoni joutuu latvialaisen nuorison telomaksi, joku ilmoittaa siitä minulle.
Lisäyksenä mainittakoon, että 17.7 Ogren FB-sivujen näyttelytoimikunta vastasi ”Ok, tutkimme tilannetta”. Hyvä että reagoivat asioihin heti nopeasti, eli vuorokausi näyttelyn päättymisen jälkeen…
Automuseo
Riikassa on hieno automuseo. Se on tunnettu paikka harrastajien keskuudessa ja nyt ovat saaneet tilat remontoitua. Koska meillä oli viimeisenä Riikan päivänä niin sopiva keli, päätimme mennä automuseoon. Navigaattori ohjasi pakolaiset perille ja liputkin olivat sopivissa hinnoissa. Allekirjoittanut pääsi vielä kaiken lisäksi opiskelijahinnalla. Olin jättänyt kaikki opiskelijaliput kotiin ja sanoin tiskillä, että olen opiskelija, mutta jätin kaikki todisteet Suomeen, johon tiskin tyttö totesi, että ”Jostain syystä uskon että olet opiskelija”? No, joko nuorekas ulkoasu tai jotain muuta… Museo on hieno paikka. Kolmessa tasossa on autoja sijoitettu mukavan väljästi ja ennen kaikkea niiden lähelle pääsee helposti. Autot on ympäröity narulla, mutta se on niin lähellä autoa, että ikkunastakin pääsee kurkistamaan sisälle. Neuvostoautoille oli oma osastonsa ja GAZ -miehen mieltä lämmitti Zim, Tsaika, Popeda ja myös paremmat mallit kuten ZIL-111 sekä ilmeisesti Suomesta hankittu avo ZIS-110. Tutun farmari Volga, Gaz-22 oli myös saanut jonkinlaisen entisöinnin pintaansa. Muista autoista voisi mainita esimerkiksi Brezhnevin kolaroidun Rols-Roycen, jonka herra itse kolaroi. Lukuisista autoista oli kosketusnäytöiltä saatavilla infoa ja mielenkiintoinen oli myös auton runko, johon pystyi suuntaamaan kosketusnäytön ja näytöllä näkyi lisätyn todellisuuden runko näyttäen mm. tasauspyörästön toimintaa. Erityisen silmiinpistävää oli moniin muihin museoihin verrattuna se, että kävijöiden vähyys loisti poissaolollaan! Museossa oli reilusti porukkaa ja lisää tuli koko ajan. Voin suositella museota kaikille autoista kiinnostuneille ja myös lapsen kanssa vieraileville, sillä museossa oli kaikenlaista pientä toimintaa lapsillekin.
Muuta
Riikassa olen käynyt nyt muutamann kerran ja aina siellä on nähtävää. En koe kaupunkia kuitenkaan ”omakseni”. Tähän vaikuttavat useat asiat. Positiivistakin nähtävää on, mutta pääasiassa negatiivistä. Esimerkiksi parkkipaikka maksoi majoituksemme edessä 15€/yö, joka on kyllä kiskurihinta. Vanha kaupunki rahasti pakolaisia surutta. Lisäksi tiet, ne vain ovat karmeat. Kaupunkisuunnittelu puuttuu kokonaan, sillä risteyksestä voi lähteä useita teitä ja navigaattorikaan ei pysy aina perässä mille tielle pitäisi kääntyä ja kun ajaa tienhaaran ohi, oikealle reitille pääseminen voi tarkoittaa jopa 5km ylimääräistä ajoa. Seksiä oli helppo saada ja useimmiten se oli hyvää! 😉 No, joo, kuitti on Ceks, joten seksiä tuli tahtomattakin… Latvialaisia kahvikoneita huolletaan vähemmän kuin Eestissä ja yhdellä huoltamolla koneesta oli laputettu osa vaihtoehdoista umpeen laittamalla tarroja kosketusnäyttöön! Nykyaikainen tapa hoitaa homma. Kotimatkalla törmäsimme latvialaiseen AUTOT -elokuvan pääosanesittäjään jossain Valmieran hujakoilla. Erikoista oli, että tämän auton lähellä olevan Statoil huoltamon pihalla oli erikseen koiranulkoilutus kielletty. Päädyimme menemään tien toiselle puolelle Virsi-A:n viereiselle viheralueelle ulkoiluttamaan koirat. Lopulta saavuimme Valkaan ja siitä Eestin puolelle. Kotimatkaa oli enää noin 95km, joka sujui hyvää eestiläistä tietä pitkin vauhdikkaasti. Prismasta vaippoja ja vauvanmaitoa sekä kotiin lepäämään. Latvian näyttelyreissu – Ceks!
